Osa 12: Ystävä erämäälla

Saarni oli löytänyt itsensä pyjamassaan aavikolta. Hänellä ollut pienintäkään aavistusta, missä hän oli ja miten hän oli tänne päätynyt. Saarni tiesi olevansa niin hereillä kuin vaan voi olla, mutta varmuuden vuoksi hän nipisti itseään siinä toivossa, että tämä kaikki olisikin ollut pahaa unta. Miten hän selviäisi yksin erämaalla?

Siinä samassa kaunis nuori nainen käveli paikalle. Saarni huokaisi helpotuksesta ja säntäsi heti naisen puheille.
"Anteeksi että häiritsen. Minä olen täysin eksynyt. Voitko auttaa minua?" Saarni kysyi hiukan epäröiden.
"Tottakai, sinulla on todella kauniit vaahteranlehtikasvot. Et taida olla täältä päin peräisin, Outolaaksosta?" nainen vastasi lempeästi.
"Outolaaksosta? En ole koskaan kuullut sellaisesta paikasta. Minä asun Belladonna-poukamassa, tai siis asun siellä kampuksella. Tiedätkö, miten pääsisin sinne takaisi?", Saarni puhui kiivaalla vauhdilla.

"Minun täytyy kertoa sinulle huonoja uutisia. Minulla on samanlainen tausta kuin sinulla. Tulen alun perin Kauniala-nimisestä maasta kunniakkaasta suvusta. Eräänä yönä alienit kaappasivat minut ja toivat tänne Outolaaksoon, kuten sinutkin nyt. Täältä ei ole ulospääsyä entisiin maihimme. Ne ovat täysin toisissa ulottuvuuksissa", nainen kertoi rauhallisesti.
Saarni räpäytti silmiään muutaman kerran raskaasti eikä ollut uskoa äsken kuulemaansa. Naisen vakavasta ilmeestä huomasi, ettei tämä kuitenkaan pilaillut.

"Se ei voi olla totta", Saarni totesi epäuskoisena. Hän eli täydellistä elämää Belladonna-poukamassa. Hän ja Tuure olivat onnellisia yhdessä. Saarnilla oli ihana perhe ja ystäviä. Ei voinut mitenkään olla totta, että tuo kaikki olisi pyyhitty hänen elämästään pois lopullisesti.
Nainen huomasi Saarnin paniikin ja sanoi lempeällä äänellä:
"Hengitä syvään, sisään ja ulos. Kyllä kaikki vielä järjestyy. Minun nimeni on Johanna, Johanna Goottila. Mikä on sinun nimesi?"
"Saarni Vaahtera", Saarni vastasi.

Johanna hymyili myötätuntoisesti.
"Tiedän täysin, miltä sinusta tuntuu. Minä olen asunut Outolaaksossa noin kaksi vuotta. Menetin aviomieheni ja kaksi lastani, Cassandran ja Aleksanterin. Olen täysin rikki siitä", Johanna kertoi vakavana.
"Ai sinulla oli lapsia. Olen pahoillani, kaipaat heitä varmasti kovasti", Saarni sai sanotuksi.
"Niin kaipaan, eikä se kaipaus lopu ikinä. Onko sinulla joku, jota erityisesti kaipaat?" Johanna kysyi kostunein silmin.
"Poikaystäväni Tuure", Saarni kertoi särkyneenä. Kyyneleet nousivat hänenkin silmiinsä.

"Oletko selvittänyt keinoa päästä takaisin kotimaahasi?", Saarni kysyi.
"En usko, että se on mahdollista. Millään tavanomaisella keinolla ei ole mahdollista matkustaa ulottuvuuksien välillä", Johanna kertoi pudistaen päätään.
"Jokin keino on oltava. Minun on pakko löytää keino päästä kotimaahani takaisin", Saarni sanoi määrätietoisena.
"Ymmärrän. Sinun kannattaa kysyä Uteloisilta. He tietävät paljon ufoista ja ulottuvuuksista", Johanna kertoi.
Saarni hymyili epätoivoisesti. Nyt hän tietäisi, mistä aloittaa.

"Opastatko minut Uteloisille?", Saarni kysyi.
"Kyllä, mutta anna minun auttaa sinua ensin. Kai haluat yllesi jotain muuta kuin pyjamamekon?", Johanna kysyi hymyillen.
Saarni katsoi itseään. Hän oli tosiaan ehtinyt jo unohtaa, missä asussa hän oli liikkeellä. Hänellä ei ollut edes kenkiä.
"Käydään talollani hakemassa sinulle vaatteita. Näytämme olevan samaa kokoa, ja minulla on vaatteita, joita en ikinä käytä", Johanna kertoi ystävällisenä. Mikä onni, että Saarni oli törmännyt juuri Johannaan!

Johannan tyyli on naisellisempi, mihin Saarni oli tottunut. Johannan kaapista löytyi kuitenkin kaunis vihreä mekko, joka oli Saarnin mieleen. Johanna lupasi, että uusi ystävä saisi pitää kyseisen mekon. Vaikka Saarni oli vasta tavannut Johannan, oli heidän välillään selvä yhteys samanlaisen tragedian kautta. Saarnista tuntui, että hän pystyi heti luottamaan naiseen ja kertomaan enemmän menneistään. Johannalla tuntui olevan paljon myötätuntoa Saarnia kohtaan.

"Minä autan sinua löytämään työpaikan ja talon. Voit sitten elää mukavasti niin pitkään, kun etsit keinoa päästä täältä pois. Vaikka olenkin uusi tulokas Outolaaksossa, olen silti onnistunut hankkiutumaan vaikutusvaltaiseksi kansalaiseksi täällä päin. Ensimmäiset päivät voit tietenkin majailla minun luonani", Johanna puhui kaksikon kävellessä Uteloisten talolle.
"Kiitos paljon. En todellakaan halua olla vaivaksi", Saarni vastasi.
"Hädässä ystävä tunnetaan", Johanna sanoi hymyillen.

Uteloisten perhe kutsuivat Saarnin ja Johannan taloonsa. He olivat selvästi kiinnostuneita Saarnin erikoisesta ulkomuodosta ja alkuperästä.
"Mummollani oli tapana kertoa, että sukuni juureutuu kosmisesta vaahterasta. Se on elämänpuu avaruudessa", Saarni kertoi.
"Erittäin mielenkiintoista! Alkuperäsi vuoksi alienit saattavat olla kiinnostuneita sinusta ja kenties haluavat, että kosmisen vaahteran suku juurtautuu vahvasti myös Outolaakson maaperään", Yrjänä innostui.
"Alienit ovat tehneet kokeita simien DNA:lla ja yrittäneet löytää yksilöitä, joilla on erityinen yhteys kosmisiin energioihin", Einari lisäsi

"Yksi tietty alien-ryhmä on siittänyt Outolaakson simejä jo satojen vuosien ajan niin, että tänne on syntynyt vihreäihoinen alien-populaatio. Itseasiassa nämä alienit ovat valinneet myös minut ja Einarin alienien kasvattaja-isiksi ja siittäneet meihin alien-alkiot. Einarin poika onkin jo syntynyt", Yrjänä selitti tohkeissaan.
Saarni ei voinut uskoa korviaan. Tämä kaikki oli kuin hulluimmasta mielikuvituksesta peräisin.
"Tämä kaikki on todella mielenkiintoista ja varsin uskomatonta. Etsin kuitenkin keinoa päästä takaisin kotimaailmaani. Voitteko auttaa minua siinä?", Saarni kysyi.

"Se tuskin on mahdollista. Jos alienit toivat sinut tänne, miksi ne veisivät sinut takaisin? Ufot eivät ole mitään kuljetusvälineitä", Yrjänä karjaisi heti.
"Tietenkin jos luot suhteen alienien kanssa, voisi olla mahdollista, että he suostuisivat viemään sinut takaisin. Siitä he kuitenkin haluavat kovan palkkion", Ilmari epäili.
"Eri ulottuvuuksissa aika kuluu eri tahtiin. Yksi päivä täällä voi vastata sata vuotta kotiulottuvuudellasi. On erittäin todennäköistä, että tuntemasi simit ovat eri elämäntilanteissa tai jo kuolleet, vaikka löytäisitkin keinon päästä takaisin", Einari lisäsi.
Saarni oli lannistunut ufo-tietäjien mielipiteistä.

"Minun täytyy ainakin yrittää", Saarni sanoi ääni vapisten ja purskahti kyyneliin. Tämä kaikki oli vain liikaa.
Johanna osoitti sormellaan raivoisasti Uteloisen veljeksiä, jolloin myös kylmänoloiset miehet näyttivät vähän myötätuntoisemmilta.
"Minä ja veljeni ylläpidämme kulttia nimeltä 'Kosmoksen Valon Palvojat', ja meille olisi kunnia saada sinunkaltaisesti kosminen sim sen jäseneksi. Pitämiemme iltamien kautta luomme henkistä yhteyttä alieneihin. Sitä kautta voisit luoda suhteen alieneihin ja pienen mahdollisuuden saada heidät kuljettamaan sinut takaisin kotiplaneetallesi", Yrjänä kertoi.
Tämä idea ei kuulostanut Saarnista kauhean hyvältä, sillä hänellä oli jo alien-trauma pakkomatkasta Outolaaksoon. Mitä muuta hän kuitenkaan voisi tehdä tässä tilanteessa?

"Minä liityn kulttiinne", Saarni lopulta sanoi.
"Minä myös, minäkin haluan löytää keinon päästä takaisin omaan ulottuvuuteeni", Johanna kertoi.
Uteloiset pyysivät naisia allekirjoittamaan sopimuspaperit. Samalla naiset velvoitettiin käymään laboratoriokokeissa. Uteloiset suostuivat myös lainaamaan tietokirjallisuutta alieneista ja Kosmoksen Valon Palvojoiden tieteellisistä saavutuksista sekä kotona tehtäviä harjoituksia yhteyden luomiseksi alieneihin.

Uteloisten laboratorioavustaja oli parhaillaan töissä, ja hänellä oli heti aikaa ottaa naiset määrättyihin kokeisiin.
"Vaikka päädyimmekin vieraaseen naapurustoon vastoin tahtoamme, olen kuitenkin kiitollinen tavatessani sinut, ja voimme kokea tämän yhdessä", Saarni sanoi.
"Sama täällä", Johanna vastasi.

Johanna auttoi Saarnia saamaan työpaikan, ja Saarnista tuli alokas sotilasuralla. Saarnia ei kiinnostanut työ pelkästään hyvän palkan vuoksi, vaan ufokaappauksen jälkeen hän tunsi halua kohentaa kuntoaan ja kyetä puolustamaan itseään. Varsinkin kun Saarnilla oli aikeita olla alieneiden kanssa yhteyksissä vielä tulevaisuudessakin. Saarnilla oli tapana nukkua yöt teltassa.

Saarni kävi Outolaakson yhteisötonteilla grillaamassa ruokaa, käyttämään vessaa ja löhöämään porealtaalla puhdistautumassa. Saarni huomasi, että ufokaappauksen jäljiltä hän oli muuttunut vainoharhaiseksi bakteereista. Usein häntä inhotti käyttää yleistä vessaa, mutta hän kuitenkin puski sen pelon ohi. Säästeliäällä elämäntavalla Saarnilla oli lopulta varaa ostaa tontti. Saarni sai voimaa muistellessaan tarinoita mummostaan, joka oli aloittanut elämänsä tyhjästä ja rakennuttanut suuren talon. Saarni tiesi, että hänestä olisi siihen myös, ja hän selviäisi vaikeuksista.

Vapaa-ajalla Saarni luki Uteloisten lainaamia kirjoja. Kosmoksen Valon Palvojat uskoivat alienien olevan kehittyneitä olentoja, joita seuraamalla sim voi saavuttaa yliluonnollisen tietoisuuden ja uskomattomia kykyjä. Saarnille selvisi myös, että yksi alien-lajin edustaja, Hedelmöitysteknikko numero 9, oli muuttanut Outolaaksoon. Saarni tiesi, että hänen olisi jututettava vielä tätä miestä. Saarni ei kuitenkaan luottanut alieneihin, ja häntä pelotti, että alien tekisi hänelle pahaa.

Vaikka Saarni pitikin mielensä kiireisenä töissä ja Uteloisten kirjoja lukemalla, hän tunsi usein erittäin riipivää koti-ikävää. Iltaisin Saarni kuitenkin pimeimpinä tunteina kaipasi läheisiään ja mietti näiden kokemaa tuskaa hänen katoamisestaan. Saarnin päässä kaikuivat Uteloisten veljesten sanat siitä, kuinka olisi mahdotonta päästä takaisin Belladonna-poukamaan, eikä hän välttämättä koskaan enää näe perhettään ja ystäviään ikinä. Nämä ajatukset saivat Saarnin epätoivoon ja hän mietti, miksi tämä kauhea juttu oli sattunut hänen kohdalleen.

Tapahtui jotain odottamatonta ja Saarni näki silmillään, kuinka ylväs ja kaunis vaahterapuu kohosi taivaalle. Hetkessä Saarni tunsi täydellistä helpotusta kehossaan ja kuuli puun puhuvan hänelle:
"Ole vahva, lapseni. Usko itseesi ja usko alkuperääsi. Olet vahvempi kuin epäonnesi."
Puu katosi taivaalta. Saarni tunsi suurempaa yhteenkuuluvuutta kosmiseen vaahteraan kuin oli koskaan aiemmin elämässään tuntenut. Jollain tavalla tämä meneillään oleva tilanne oli tuonut puuttuvan sielun osan takaisin. Saarni tunsi rauhaa tietäessään, että jollain mysteerisellä tavalla hän tarvitsee tätä kokemusta elämänsä matkalla.