Osa 27: Kipinöiden tanssia etsimässä

Tähti ja Kilian viettivät hääpäiväänsä! Vihkikaari oli pystytetty takapihan virkistysalueelle. Kukat olivat parhaassa loistossaan, ja tunnelma oli seesteinen. Tähti oli päättänyt laittaa ylleen saman mekon, jossa aikoinaan hänen äitinsäkin oli mennyt naimisiin. 

Seremonian päätyttyä Kilian oli osa Vaahteran sukua! Vieraat taputtivat innoissaan! Tähti ja Kilian olivat päättäneet järjestää vain pienet juhlat, johon kutsuttiin lähimmät sukulaiset ja ystävät. Näin keskiössä pysyisi todellinen rakkaus, Tähti ja Kilian toistensa vierellä.

Vieraat valuivat hiljalleen sisätiloihin kakun syöminkeihin. Myös Tähti ja Kilian ottivat palat kakkua, ja sen jälkeen he tanssivat yhdessä. Tähti katsoi Kilianin lempeisiin silmiin. Ne silmät olivat nähneet ja valinneet hänet, luoneet turvallisuuden.
"On sydämeni täyttymys viettää tätä päivää kanssasi, vaimoni", Kilian sanoi hiljaa Tähdelle.
"Tämä päivä on ollut kaunis", Tähti vastasi lempeästi. 

Tähti ja Kilian jutustelivat hetken vieraiden kanssa. Siinä samassa Tähden vauvavatsa ponnahti esiin! Rubiini saapui ensimmäisenä onnittelemaan!
"Oi miten ihanaa, sinä olet raskaana! Onneksi olkoon Tähti, sinusta tulee rakastava äiti! Sinä se aina osaat yllättää meidät: Kun juhlimme valmistujaisiasi, saamme juhlia samana päivänä myös kihlajaisia. Ja kun juhlimme häitänne, saamme samalla juhlia myös alkavaa raskautta!", Rubiini julisti innoissaan.

Raskausajan ja äitiysloman ajan Tähti paneutui robotin rakennuksen pariin. Hän oli aivan innoissaan! Vaikka tuleva vauva sai hänet hiukan huonovointiseksi ja väsyneeksi, Tähti käytti kaiken mahdollisen ajan robottien parissa. Hän söi, kävi peseytymässä, nukkui ja saapui robottien pariin - ja sama toistui uudestaan ja uudestaan. Tätä menoa hän vielä synnyttäisikin robottipöydän äärellä.

Tähden aherrus toi paljon hyötyä, ja pian talo täyttyi monen näköisestä vempaimesta. Olipa kätevää, ettei koskaan enää tarvinnut muistaa kastella kukkia!

Tähden pikkuveli Kuutamo oli varsin tunnollinen ja ahkera opiskelija. Hän hurahti jatkuvasti uusien taitojen oppimisesta, ja myös vanhemmat opastivat mielellään taitopisteiden hankinnassa. Kuutamo oli luokkansa parhaimpia oppilaita.

Tähti oli valmistamassa taloon vahtibottia, kun vauva päätti lopulta syntyä. Onneksi Artemis oli myös paikalla tukemassa suurenmoista tapahtumaa!

Syntyi pieni poika, joka sai nimekseen Aarni. Nimi tarkoittaa metsän aarretta ja salaperäistä voimaa. Aarni peri isänsä vaalean ihon ja siniset silmät sekä äitinsä ruskeat hiukset.

Aarnin syntymän jälkeen Tähti löysi viimein työpaikan liiketalous-alalta. Tähti halusi kulkea äitinsä jalanjäljissä: olla sekä esiintyjä että talousnero! Tähden kyvyt huomattiin nopeasti, eikä mennyt kauaa, kun hän saavutti jo liiketalous-uran huipun. Kun tämä tavoite oli saavutettu, Tähti halusi seuraavaksi suunnata esiintymisuralle.

Urasuunnitelmia toteuttaessa Aarnin vauva-aika hujahti nopeasti! Tähti järjesti pojalleen suuret juhlat, johon saapui niin sukulaisia, yliopistoaikaisia ystäviä ja uusia työkavereita. Juhlat olivat hauskat!

Aarnista tuli nopeasti talon suosituin jäsen! Tähti ja Kilian opettivat lapselleen niin innoissaan puhumista ja lastenloruja, että hyvä jos pieni poika ennätti edes syödä ja nukkua! Tähti otti lapsensa "opinnot" vakavissaan jo nyt ja tahtoi tarjota tälle kaikki mahdollisuudet kehittyä ikäistensä huipulle. Kilian puolestaan oli mahdottoman innoissaan isänä olemisesta.

Vapaa-ajallaan Aarnin iloisen naurun saattoi kuulla leikkisoittimen äärellä. 

Tähden ja Kilianin koti oli täynnä rauhaa. Heidän välillään oli lämpöä, mutta ei tulta. He olivat kuin kaksi kynttilää, jotka paloivat rinnakkain – tasaisesti, hiljaa, ilman kipinöitä. Tähti tiesi elävänsä hyvää elämää. Silti sisimmässään hän kaipasi sitä tunnetta, joka oli kerran saanut hänen sydämensä sykkimään nopeammin. Kilian oli Tähden turvasatama, mutta joskus turva tuntui jopa liian tasaiselta.

Ei mennyt kauaa, kun Tähti oli uudestaan raskaana. Tähdestä tuntui kuin valo olisi syttynyt hänessä. Hän kasvatti jälleen uutta elämää. Tähti oli luottavaisin mielin. Hän tiesi, että Kilian on mahtava isä. Se antaisi Tähdelle mahdollisuuden loistaa ja luoda uraa sekä olla kotona myös rakastava äiti. Silti Tähti oli hiukan haikea kulkiessaan vakaata polkua ilman kipinöiden tanssia.

Myös Ruusu-serkku oli raskaana ja odotti esikoistaan. Tähti ja Ruusu viettivät paljon aikaa keskenään. Tähti oli auttanut myös Ruusua yhdistymään vaahterapuun kosmisiin energioihin, ja naisilla oli tapana kokoontua ja antaa näiden energioiden liikuttaa heidän kehoaan ja sieluaan aistikkaasti ja lempeästi. Yhteiset harjoitteluhetket johtivat lopulta siihen, että Tähti ja Ruusu siirtyivät esiintymisuralle kesken raskauden. Esityksissään he tanssivat yhdessä vaahterapuun energian kanssa.

Heidän ihonsa värähteli luonnon rytmiin. Heillä oli sama rauhoittava lämpö vatsassa. Tanssiessaan he levittivät lempeää, maadoittavaa energiaa suoraan vaahterapuun sydämestä. Raskaus oli avannut heidän kehonsa ja mielensä erityiselle herkkyydelle, ja he olivat vastaanottavaisia vaahterapuun liikkeelle ja viesteille. Kuin maa ja taivas hengittäisivät samaan tahtiin heidän kanssaan.

Eräänä harjoituspäivänä Ruusu ei hehkunut yhtä kirkkaasti kuin aiemmin. Hän oli hiljainen ja jännittynyt, mikä sai Tähden huolestumaan.
"Sinulla on jotain mielessä. Näen sen", Tähti sanoi empaattisesti.
Ruusu näytti miettivän sanojaan ja sanoi lopulta: "Minun täytyy kertoa sinulle jotain. Nereius kutsui minut Leo-poikansa synttäreille."

"Ne eivät olleet mitkään tavalliset lasten juhlat. Alkoholia oli tarjolla. Nereiuksella oli päällään pelkät bikinit puhaltaessaan kynttilöitä Leon kanssa, kuin tarkoituksenaan esitellä itseään. Se tuntui väärältä. Juhlien olisi pitänyt olla Leoa varten. Yllätyin, kun näin myös äitisi niissä juhlissa."

"Söimme palat kakkua. Kun Leo meni nukkumaan kesken juhlien, Elmeri ja Nereius alkoivat juoda vieraiden kanssa. Siis kunnolla, ei mitään yhtä lasia. He joivat niin kuin juhlat vasta alkaisivat, vaikka lapsi oli juuri mennyt nukkumaan omilla synttäreillään. Siinä kohtaa minä lähdin kotiin. Teki pahaa nähdä sellaista."

"Rosa jäi juhliin ja näki, että Elmeri suuteli Artemista, sinun äitiäsi. Ajattelin, että sinun tulisi tietää. Tämä koskee perhettäsi."
Sitä Tähti ei odottanut kuulevansa. Hän tunsi kylmän aallon pyyhkäisevän lävitseen.

"Kiitos että kerroit. Tämä on järkyttävää. Elmeri tiesi, mitä teki. Hän tiesi, että tämä satuttaisi minua ja meidän koko perhettä", Tähti totesi. "Pidin aina isän ja äidin suhdetta jonkinlaisena ihanteena, malliesimerkkinä pitkästä rakkaudesta. Todisteena siitä, että rakkaus voi kestää. Jos tämä rakkaus ei ollutkaan totta, mikä sitten on?", Tähti vaikeroi. Hän kirosi mielessään, miksi Artemis oli mennyt rikkomaan jotain, mitä Tähti oli aina ihaillut. Tähti ja Ruusu juttelivat vielä pitkän tovin pettämisestä, kauheista synttäreistä sekä Nereiuksen ja Elmerin avoimesta suhteesta.

Kotiin lähtiessään Tähti tunsi suurta surua isäänsä kohtaan. Leijonankita oli ollut aina perheen tukipilari. Hän oli luonut vakauden ja vaurauden. Tähti halusi suojella isäänsä ja tunsi hiljaista raivoa äitinsä valinnasta. Tähti oli dilemman äärellä: Hän ei halua hylätä Artemista, mutta ei voinut hyväksyä tämän tekoa. Hän ei halua satuttaa Leijonankitaa, mutta hän ei voi teeskennellä, ettei mitään olisi tapahtunut. 

Tähti uskoutui murheestaan myös Kilianille, joka kuunteli ja oli läsnä.
"Tämä tilanne sattuu minuun enemmän kuin haluan myöntää. Elmeri löi minua ja petti minua. Olisin toivonut, että äitini olisi ollut puolellani sen verran, että olisi pysynyt kaukana Elmeristä. Mutta ei, nyt hän pettää isää Elmerin kanssa. En tiedä, mitä teen tällä tiedolla. Elmeri saisi jättää perheeni rauhaan. En halua kantaa äitini virheitä tai Elmerin kaaosta mukanani. En halua, että tämä rikkoo minua. Haluan rakentaa meidän perheelle jotain parempaa. Jotain, mikä ei horju", Tähti kertoi.

“Minä olen niin pahoillani, että sinun täytyy kantaa tätä. Sinä et ansaitse yhtäkään niistä haavoista, joita Elmeri on sinulle jättänyt. Etkä sitä, että äitisi valinnat satuttavat sinua vielä lisää. Sinä et ole vastuussa siitä, mitä he tekivät, mutta saat olla pettynyt ja vihainen tapahtuneesta. Sinä saat nojata minuun niin paljon kuin tarvitset. Minä olen tässä, enkä mene minnekään. Usko minua, meidän perheemme saa jotain parempaa", Kilian lupasi.

Kun Tähti katsoi Kiliania ja silitti vatsaansa, hän ymmärsi lopulta jotain. Hänen pitkään kaipaamansa kipinä ei olisi kantanut häntä näin pitkälle. Kipinä olisi palanut loppuun ja jättänyt yksin sammuvan liekin kanssa. Kilian ei ole tuli - hän on maa, johon voi juurtua. Nyt kun Tähti kantoi uutta elämää, hän ei tarvitse liekkiä, vaan jonkun joka pysyy.