Osa 14: Vauhdin huumassa

Johanna oli vienyt Saarnin syömään ravintolaan. Saarni oli toistaiseksi päättänyt jättää taakseen suunnitelmat palata Belladonna-poukamaan. Kukaan ei tuntunut tietävän keinoa siihen. Vaikka Saarni löytäisi keinon olla yhteydessä alienien kanssa, hän ei uskonut voivansa luottaa näiden tarkoitusperiin. Näkynsä kautta Saarni tiesi, että jotkut alienit tahtovat hänelle pahaa. Saarni oli hetken aikaa ollut varautunut myös Johannan nähtyään tämän visiossaan, mutta pian Saarni oli huomannut naisen olevan täysin vilpitön. Niin Saarni oli päättänyt keskittyä rakentamaan elämäänsä Outolaaksossa toivoen, että hänen perheensä ja rakkaansa olisivat toisaalla onnellisia ja jatkaisivat elämää myös ilman häntä.

"Olen päättänyt hankkia lapsen keinohedelmöityksellä. Minulla on lääkärinaika varattu ensi viikon tiistaille", Saarni kertoi tohkeissaan.
"Oletko varma, että haluat ryhtyä äidiksi ihan yksin? Et ole ollenkaan kokeillut deittailla miehiä täällä", Johanna huomautti.
"Usko minua, en tule ikinä löytämään ketään, joka herättäisi minussa samanlaisia voimakkaita tunteita kuin Tuure. Eikä minulla ole aikaa odottaa. Tuntuu, että olen vanhennut paljon, ja hedelmälliset vuoteni voivat olla pian takana päin", Saarni kertoi.
"Ufokaappaus ja ulottuvuuksien keskinäiset aikaerot taitavat vaikuttaa vanhenemiseen. Minusta tuntuu, että ikäännyn paljon hitaammin kuin ennen", Johanna epäili.

"Joka tapauksessa onnea ja menestystä tulevalle hankkeellesi. Sinusta tulee mahtava äiti", Johanna hihkaisi ja nosti lasin juhlallisesti ilmaan.
"Uusille aluille", Saarni juhlisti.
"Ja ikuiselle ystävyydelle", Johanna lisäsi.

Saarni oli työskennellyt kovasti, ja säästämillään rahoilla hän oli laajentanut taloaan. Hänellä oli jopa vauvan huone valmiina, mutta oman makuuhuoneen remontissa rahat loppuivat kesken. Niinpä Saarni nukkui yönsä yhä teltassa. Hänestä oli tullut luontoharrastusseuran kunniajäsen telttailuelämäntapansa ansiosta.

Nyt kun Saarnilla oli kunnollinen koti, hän pystyi tekemään taas asioita, mitä hän aiemmin elämässään oli tykännyt tehdä. Hän järjesti juhlia! Näihin juhliin oli kutsuttu Johannan lisäksi Saarnin uskollinen työkaveri Virva. Saarni ja Johanna olivat touhukkaan tyynysodan huippukohdassa, kun ovikello soi.
"Pizza taisi saapua", Saarni totesi ja jätti tyynysodan sikseen.

Saarni hypähteli hyväntuulisena pihalle noutamaan pizzaa, ja vastassa oli reipas nuori mies.
"Sinulla näyttää olevan hyvä meno. Tässä on tilauksesi", mies sanoi leveästi hymyillen.
"Juu, minulla on juhlat! Olen Saarni, kuka sinä olet?", Saarni kysyi uteliaana aina valmiina tapaamaan uusia simejä.
"Jesse", mies vastasi.

Saarni ei saanut katsettaan irti Jessen suklaasilmistä. Aika tuntui pysähtyvän hetkeksi, ja kaksikko vain tuijotti toisiaan hymyillen. Mies otti muistikirjansa taskusta ja kirjasi siihen jotakin.
"Kuulehan Saarni, tässä on numeroni, jos haluat hengata myöhemmin", Jesse sanoi ja ojensi lapun uudelle tuttavuudelleen.
Saarni otti häkeltyneenä paperin vastaan ja katsoi, kun Jesse kiiruhti takaisin työautoonsa.

Saarni saapui takaisin sisälle taloon kestohymyn loistaessa hänen kasvoillaan.
"Ette usko, mitä äsken tapahtui! Vastassa oli komea pizza-poika, ja hän antoi minulle puhelinnumeronsa!", Saarni juorusi heti tyttökavereilleen.
"Aiotko soittaa ja pyytää häntä ulos?", Johanna kysyi heti uteliaana.
Saarni asetti pizzalaatikon työtasolle ja otti yhden viipaleen itselleen.

"Olet yhtä hymyä ja selvästi kiinnostunut. Minusta sinun pitäisi!", Johanna jatkoi.
"Niin mutta ei tämä ole niin yksinkertaista. Se tuntuisi pahalta Tuurea ajatellen. Enkä tiedä, haluaako Jesse lapsia, tai hän saattaa jakaa puhelinnumeroaan vähän väliä simeille", Saarni mietiskeli.
"Se sinun täytyy selvittää! Anna mahdollisuus ja avaa sydämesi vielä kerran rakkaudelle", Johanna puhui lempeästi.

Saarni soitti Jesselle ja kysyi, lähtisikö tämä keilaamaan. Kumpikaan heistä ei ollut taitava keilailija, mutta ainakin he saivat nauraa yhdessä hassuille kömmähdyksille. Tekemisen ohella oli myös mukava rupatella ja tutustua paremmin. Jesse on Saarnia paljon nuorempi, mutta siitä huolimatta he tulivat hyvin juttuun.

Pelin jälkeen Saarni ja Jesse ajautuivat sohvalle halailemaan. Heidän välinen kemiansa oli voimakas.
"Minun täytyy puhua sinulle vielä jostain, ennen kuin etenemme pidemmälle. Haluan lapsia, ja haluan hankkia niitä heti. Oletko sinä halukas olemaan isä?", Saarni kysyi hermostuneena. Jesse oli hetken hiljaa ja sanoi sitten:
"Meidän lapsistamme tulee hurmaavia."

Sinä iltana Saarni sai yövieraan, ja teltta sai kyytiä! Onneksi Saarnilla ei ole naapureita.

Saarni ja Jesse eivät malttaneet olla toisistaan erossa, ja he kävivät lukuisilla treffeillä. Saarni oli erityisen innoissaan luonnonläheisestä romanttisesta ravintolasta, jossa valtavia puita oli kasvatettu ravintolan sisätiloihin. Saarni ja Jesse pitelivät toisiaan kädestä odottaessaan ruuan saapumista.

Saarnilla oli suuri yllätys sille illalle.
"Tulisitko miehekseni?", Saarni kysyi hymyillen viettelevästi ja tarjosi rasian Jesselle.
"Ennen kuin kohtasin sinut, en uskonut enää koskaan rakastuvani uudelleen. Nyt tiedän, että olet elämäni mies", Saarni jatkoi.
"Tämä tuli niin äkkiä. Kyllä, tulen mieheksesi. Tiesin jo ensikohtaamisella, että sinä olet elämäni nainen", Jesse vastasi.
Saarni ja Jesse etenivät kovaa vauhtia, mutta kihlat olivat kummankin suurin toive.


Pari ei malttanut olla järjestämättä hääjuhlia, ja pian he löysivät toisensa vihkikaaren alta seremonian merkeissä. Juhlat pystytettiin Saarnin vielä kalustamattomaan makuuhuoneeseen. Järjestelyt olivat varsin yksinkertaiset, mutta päivän merkitys kaksikolle oli suurenmoinen ja kaunis.

Johanna liittyi seuraksi hääkakun syömisiin.
"Onneksi olkoon avioparille. Olen todella onnellinen Saarnin puolesta. Kaikkien kokemien vastoinkäymisten jälkeen hän ansaitsee Jessen kaltaisen miehen ja onnellisen elämän", Johanna sanoi liikuttuneena.
"Sinunkin tukesi on ollut hänelle kullan arvoista", Jesse vastasi.

Saarnin ja Jessen arki lähti sujumaan hyvin, kun mies muutti häiden jälkeen asumaan Saarnin luo. Siitä huolimatta Saarni ei voinut olla muistelematta perhettään ja tunsi itsensä surulliseksi. Kun hän oli löytänyt itsensä Outolaaksosta, hänen oli tarvinnut olla vahva selvitäkseen hengissä. Nyt kun tilanne alkoi viimein tasoittua, Saarnilla oli enemmän tilaa tuntea kaikki se suru, mitä oli sisällään pitänyt.

Onneksi Jesse tuli aina lohduttamaan, ja Saarni saattoi itkeä miehen olkaa vasten.
"Minusta on ihanaa elää sinun kanssasi, ja minulla on kaikki edellytykset tehdä elämästäni onnellista Outolaaksossa. Minusta on vain epäreilua, etten voi enää ikinä nähdä perhettäni ja ystäviäni Belladonna-poukamassa. Ikävöin heitä niin paljon. Kuinpa saisin tietää, että heillä on kaikki hyvin", Saarni vuodatti.
Jessen ei tarvinnut sanoa mitään. Riitti että hän oli läsnä, ja Saarni sai surra surunsa.