Osa 25: Kohtalokas flirtti

Vaikka lomamatkasta oli jo aikaa, Tähteä vaivasi edelleen Elmerin ja Rosan viettämä treffi-ilta. Tähden oloa ei helpottanut yhtään se, että Elmeri oli viime aikoina alkanut juoda juhlien aikana hirveitä määriä alkoholia. Suoraan sanottuna Tähti ei luottanut poikaystävänsä harkintakykyyn humalassa. Tähti pelkäsi Elmerin tekevän jotain tyhmää, mikä muistuttaisi Tähteä edelleen hänen omasta haavoittuvaisuudestaan. Pahimmassa tapauksessa hän voisi tulla petetyksi uudestaan. Tähti lähestyi Elmeriä, joka oli juuri ottamassa pohjatonta kulausta pullostaan.

"Hei. Voidaanko puhua hetki?", Tähti pyysi. Elmeri vaikutti olevan hieman humalassa ja ärtynyt.
"Etkö voi antaa minun nauttia illasta? En ole tehnyt mitään väärää", Elmeri sanoi välinpitämättömästi.
"En sanonut, että olet. Minua huolettaa, että juot paljon", Tähti kertoi.
"Älä kyttää minua. Minulla on kaikki hallinnassa", Elmeri vakuutteli. Hänen äänensä värisi, vaikka hän yritti pysyä viileänä.
"Ei ole. Sinulla ei ollut hallintaa viimeksikään. Muistatko? Siihen minä en luota", Tähti sanoi jo hieman kiivaammin loukkaantuneena poikaystävänsä asenteesta. Twikkii-saaren haava nousi uudestaan esiin.
"Jaaha, taas sinä yrität hallita minua. En ole pahoillani, mitä tapahtui. Minä vain yritin elää", Elmeri totesi.

Tähti ei ollut uskoa, mitä kuuli. Elmerillä oli oikkunsa, mutta Tähti rakasti miestään niin paljon, että oli valmis nielemään ylpeytensä ja sovittelemaan tilanteen. Elmerin kanssa Tähti tunsi jotain, mitä ei voisi tuntea kenenkään muun kanssa.
"Minä haluan olla vain vapaa ja onnellinen. Mikset voi vain antaa minun olla minä?", Elmeri kysyi.
Tähti puristi kyyneleitään, nosti hymyn huulilleen ja tarttui Elmerin käsistä.
"Haluan että olet onnellinen. Pelkään vain, että menetät itsesi. Pelkään, että menetän sinut", Tähti kertoi.
"Et sinä menetä minua. Meillä on kaikki hyvin. Tule, otetaan drinkki ja unohdetaan koko juttu. Tänään on hauska ilta", Elmeri totesi keveämmin.
Tähti nyökkäsi, ja hänen silmänsä kostuivat kyynelistä. "Okei, otetaan drinkki."

Opintojen ohella Tähti alkoi omistaa aikansa myös savenvalannalle. Dreijauksen pyörivä liike ja saven terapeuttinen muotoilu rauhoitti Tähden mieltä, ja hänellä oli tila olla itsensä kanssa ja tuntea tunteensa. Tähti tiesi, että hänen pitäisi luottaa Elmeriin ja suunnata katse heidän tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Tähteä kuitenkin vaivasi se, ettei Elmeri vaikuttanut katuvan treffejään Rosan kanssa. 

Rosa tunsi kohdanneensa elämänsä rakkauden - Aleksein. Niin hän päätti kosia tätä, ja Aleksei otti timantin vastaan ilolla. Koko perhe oli tyytyväinen, että villinä sinkkuna elänyt Rosa päätti vihdoin rauhoittua ja sitoutua yhteen mieheen. Tähti oli tapauksesta erittäin huojentunut. 

Rauhallisen hetken jatkeeksi tapahtui tietenkin jotain odottamatonta, mikä pisti elämän taas myllerrykseen. Lehmämaskotti lähestyi Tähteä, tarttui tätä kädestä ja lausui runollisen lempeästi:
"Oletko varma, että tämä maaperä on riittävän hyvä sinulle? Sinussa elää vaahterapuun henki. Kuten tämän puutarhan kukat, olet ainutlaatuinen ja kaunis. Olisitpa minun puutarhassani."
Tähti häkeltyi kuulemastaan ja hymyili lehmätytölle. Nämä sanat hipelöivät suorastaan hänen sieluaan. Tilannetta seurannut Elmeri raivostui ja hämmentyi kuulemastaan.

Sillä hetkellä Elmerin päässä sumeni, ja hän menetti tilanteen hallinnan. Elmeri asteli Tähden luo ja löi tätä kovaa kasvoille. Tähti oli aina vaatinut poikaystävältään tiukkaa uskollisuutta, ja nyt hän kehtasi flirttailla vieläpä tytön kanssa!
"Mitä hittoa sä oikein puuhaat?!", Elmeri karjaisi.
Tähti oli shokissa. Koko maailma pysähtyi. Äänet vaimenivat. Ainoa asia, jonka Tähti tunsi, oli hänen oma lujasti hakkaava sydämensä. Tähti kosketti kasvojaan, ja todellisuus palasi. Tähti perääntyi ja pakeni paikalta. Oliko tämä tilanne todella tapahtunut?

Tähti suuntasi Rubiinin huoneeseen, ja he lukitsivat huoneen oven. Rubiini otti Tähden halaukseen ja kuunteli toisen panikointia.
"Elmeri löi minua. Hän suuttui, koska lehmämaskotti flirttaili minulle", Tähti vaikeroi.
"Hän löi sinua, koska lehmämaskotti flirttaili sinulle? Onko hän hullu?", Rubiini järkyttyi.
"Minun ei olisi pitänyt reagoida flirttiin. Mikään ei silti oikeuta häntä lyömään minua", Tähti sanoi haukkoen henkeään.
"Ei todellakaan. Hän on se, joka teki tässä tilanteessa väärin", Rubiini vakuutteli.

Rubiini ohjasi Tähden istumaan mukavalle sohvalle pidempää juttutuokiota varten.
"Olen niin hämmentynyt. Parhaimmillaan Elmeri on niin ihana ja rakastava, mutta sitten tapahtuu jotain tällaista", Tähti vaikeroi.
"Mutta milloin viimeksi hän on näyttänyt sen parhaan puolensa? Tämä ei ole rakkautta. Et ansaitse tällaista kohtelua", Rubiini sanoi vakavana.
"Minä rakastin häntä niin paljon, mutta hän ei ole hyvä minulle. En kestä ajatusta, että suhteemme ei ehkä onnistukaan. Tuntuu, että olen epäonnistunut", Tähti harmitteli.
"Kuinka olisit epäonnistunut?", Rubiini ihmetteli.

Tähti nousi pystyyn levottomana ja hieroi hermostuneena ranteitaan.
"Tiedäthän, että vanhempani tapasivat, kun isä oli matkalla Kolmijärvellä. Heilläkin oli etäsuhde, ja heidän suhteensa on pysynyt vahvana tähän päivään saakka. Olen vaikuttunut siitä, mitä kaikkea vanhempani ovat elämässään saavuttaneet. Isänikin oli minun ikäisenä menestynyt yrittäjä. Haluaisin itsekin saavuttaa suuria, mutta en onnistu edes parisuhteessani", Tähti kertoi.
"Sinä olet jo saavuttanut paljon. Sinähän olet kirjoittanut jopa 7 menestysromaania! Ja vaikka et olisikaan, eihän arvosi määrity siitä, mitä olet tehnyt. Ja mitä tulee parisuhteeseen - voit tehdä oman osuutesi. Älä syytä itseäsi siitä, ettei Elmeri tee omaansa.", Rubiini huomautti.
"Mitä nuo äänet ovat?", Tähti ihmetteli.

Tähti ja Rubiini seurasivat ääniä Tähden ja Elmerin makuuhuoneeseen. Elmeri oli löytänyt vierelleen hempukan, ja kaksikko näytti olevan intohimoisten petitouhujen pyörteissä. Näky oli Tähdelle sydäntä särkevän surullinen. Elmeri ei kunnioita häntä yhtään, eikä hänen itsekkyydellään näyttänyt olevan rajaa. Kaikki heidän kokemansa ja rakentamansa näytti sortuvan alas, kuin millään ei olisi ollut mitään arvoa Elmerille.

"Oletko lopettanut?" Tähti kysyi tuntien vihan kasvavan sisällään. Hän asteli uhkaavasti Elmerin eteen.
"Sinä aloitit tämän. Annoit lehmämaskotin koskea sinua, hymyilit sille kuin se olisi joku erityinen. Siinä hetkessä tajusin, että sinä et ollut enää minun, ja silloin minä en jaksanut enää välittää. Sinä ajoit minut tähän", Elmeri mutisi katkerana.

"Sinä petät minua, ja sitten sanot, että se on minun syytäni?! Ei Elmeri, sinä valitsit tehdä tämän aivan itse! Sinä katsoit minua silmiin ja lupasit, etten menetä sinua, mutta tässä me nyt olemme! Et selvästikään rakasta minua, eikä sinulla ole selkärankaa!", Tähti huusi niin hurjana, että koko kampus varmaankin kuuli sen.
"Sinä olet aina vaatinut minulta täydellistä uskollisuutta, kuin olisin joku kiiltokuvapoika. Etkö tajua, että tukahdutat minut? Ainut mitä kadun on se, että tuhlasin aikaani niin paljon kahlittuna rakastamaan sinua", Elmeri ärjähti takaisin.

"Rakkaus ei ole lyöntejä, ei valheita, ei vieraita naisia meidän sängyssä. Rakkaus ei ole sitä, että toinen saa satuttaa ja toinen vain antaa anteeksi. Kaikki mitä olet tehnyt, kaikki tämä valehtelu, se ei ikinä ole ollut minun syytäni. Se on sinun pelkuruuttasi ja itsekkyyteesi. Minä en aio kantaa sinun tekojesi taakkaa. Minä en aio enää pienentää itseäni, jotta sinä tuntisit olosi mukavaksi. Minä valitsen itseni. Meidän suhde on lopullisesti ohi", Tähti puhui sanojen soljuen kuin leikkaavat veitsenterät.

"Tulet katumaan tätä. Et koskaan tule löytämään ketään yhtä hyvää kuin minä", Elmeri totesi omahyväisesti.
"Minä en etsi ketään yhtä hyvää kuin sinä. Minä etsin parempaa. Meidän tarinamme on tässä. Se oli virhe, ja se virhe korjataan nyt. Hyvästi", Tähti karjaisi.
Tähti ja Rubiini poistuivat yhdessä huoneesta. Rubiini halasi ystäväänsä ja kehui tämän rohkeutta. Tänään Tähti oli viimein nähnyt kirkkaasti, ettei Elmeri ansainnut hänen rakkauttaan. Tähti ei enää katso taakseen, eikä Elmerin raivokas huuto enää saavuta häntä.

Elmeri ei löytänyt saman tien uutta asuinpaikkaa itselleen, ja vaikutti siltä, ettei häntä kiinnostanut sellaista liiammin etsiäkään. Rosa piti huolen, että mehukas juoru Elmerin väkivaltaisuudesta ja pettämisestä lähti leviämään ympäri kampusta. Pian Elmeriä alettiin pitää yhtä suurena häirikkönä kuin yliopiston lehmämaskottia, mikä sai Elmerin veren kiehumaan. Luulisi, että kaikista simeistä juuri Rosa olisi ymmärtänyt vapaudenkaipuuta! 

Eräissä juhlissa Elmeri huomasi Rosan jälleen juoruamassa naisten kanssa, ja Elmeri päätti puuttua keskusteluun.
"Oletko onnellinen, kun olet saanut minut näyttämään pahalta?", Elmeri kysyi.
"Kerroin vain mitä tapahtui. Jos totuus saa sinut näyttämään pahalta, ehkä sinun pitäisi miettiä, miksi", Rosa totesi.
"Meillä oli hyvä keskustelu vapauden ideologiasta. Sanoit, että jokaisella on oikeus valita vapaus. Mutta kun minä valitsin sen, sinä tuomitset minut ja kerrot valheita kaikille! Kukaan mimmi ei halua enää lähestyä minua", Elmeri marmatti.
"Vapaus ei tarkoita, että saa satuttaa muita. Sinä löit Tähteä. Sinä petät, valehtelet ja välttelet vastuuta. Se ei ole vapautta, Elmeri. Se on pelkoa pukeutuneena kapinaksi", Rosa vakuutti.
"Minä olen vain inhimillinen ja teen virheitä. Tämä on minun tapani kasvaa", Elmeri mutisi.
"Kasvu ei tarkoita, että poljet toisia matkallasi. Jos tämä on sinun tapasi kasvaa, toivon että et enää kasva kenenkään muun kustannuksella", Rosa sanoi kuuluvasti.

Elmerillä oli enää vuosi opintoja jäljellä, mutta kaikki olivat kääntyneet häntä vastaan. Elmeri ei enää halunnut jäädä kampukselle. Hän muuttaisi johonkin, missä kukaan ei tunne häntä ja aloittaa elämänsä alusta. Naiset ja bileet odottavat! 

Tähti oli enemmän kuin tyytyväinen, ettei hänen tarvinnut enää pelätä törmäävänsä Elmeriin. Tuntui, että hänellä oli viimein mahdollisuus kääntää puhdas sivu kirjassaan. Tähti koki silti surua menetettyä potentiaalia kohtaan. Hän suri sitä elämää, jonka hän luuli saavansa. Tyhjyyden keskellä Tähti oli kuitenkin myös ylpeä, että hän oli tehnyt ratkaisevan päätöksen suhteen lopettamiseksi. 

Tähti hakeutui säännöllisesti meditoimaan luonnon hiljaisuuteen. Hän turvautui mielikuviin kosmisesta vaahterasta, joka eli hänen sydämessään. Tähti ankkuroi vahvat sielun juurensa sekä maahan että tähdistöön. Hän tunsi, kuinka vaahterapuun energia säkenöi hänen sydämessään. Tähti tunsi itsensä kokonaiseksi ja vakaaksi. Tähti huomasi saman ilmiön kuin aiemminkin meditoidessaan - kosmisen vaahteran energia lähti liikuttamaan hänen käsiään ulospäin kuin kuin vaahterapuun oksat. Kosminen vaahtera puhui hänelle: "Olet turvassa."

Kosminen vaahtera alkoi liikuttaa Tähden koko kehoa. Tähti näki mielikuvissaan, miten kaunis kimmeltävä tähtitaivas avautui hänelle. Tähti tunsi, kuinka valo hänen sisällään voimistui. Tähti huomasi, että hän pystyi vapauttamaan surun sydämestään ja työntämään sen pois käsillään. Tähti kuuli kosmisen vaahteran sanat: "Kasva valoa kohti, lapseni. Elämän rytmi kantaa sinua. Sinä kukoistat myrskystä huolimatta." Tähti tanssi täydessä harmoniassa kosmisen vaahteran kanssa. Heidän rytminsä oli täysin synkronoitunut, kaunis, kesyttämätön ja uskomattoman taianomainen.

Koitti Rubiinin valmistujaisjuhlat. Henkisten harjoitusten myötä Tähti tunsi itsensä jälleen energiseksi ja jopa uudestisyntyneeksi. Tähti halasi parasta ystäväänsä.
"Onneksi olkoon Rubiini! Olen sinusta niin ylpeä! Haluan sinun myös tietävän, että olen todella kiitollinen siitä, miten olet tukenut minua vaikeina hetkinä", Tähti kertoi lämpimästi.
"On hienoa nähdä, miten löysit valosi uudestaan. Kiitos itsellesi", Rubiini vastasi.
Tuntui haikealta, että Rubiini lähtisi nyt yliopistolta, mutta Tähdellä itselläänkiin oli vain enää puolisen vuotta yliopistoa jäljellä.