Osa 13: Kultin tarkoitusperät

Saarni oli päättänyt kohdata alien-pelkonsa, ja hän oli parhaillaan menossa Outolaakson kuuluisimman alienin puheille. Hedelmöitysteknikko numero 9 oli syntynyt avaruusolioksi ja toiminut virallisena siittäjänä kymmenille alienlapsille. Eläkepäivillään hän oli päättänyt asettua aloilleen suosikkiplaneetalleen Outolaaksoon ja mennyt naimisiin Uteloisten veljien Jenni-siskon kanssa. Hedelmöitysteknikolla oli varmasti sisäpiiritietoa alienien toimintamalleista.
"Hei Saarni, mukava tavata. Mennään takapihalle pelaamaan mini-golfia ja jutellaan", Hedelmöitysteknikko sanoi Saarnin nähdessään.

Vihreä mies olikin yllättävän ystävällinen, mutta Saarni itse oli varautunut. Alienit olivat sotkeneet hänen elämänsä täysin tuotuaan hänet väärälle planeetalle ufo-kaappauksen jälkeen.
"Voitko pyytää jotain ystävääsi viemään minut takaisin omaan maailmaani?", Saarni kysyi.
"Minulla ei ole enää yhteyksiä entiseen elämääni, enkä pysty ottamaan vanhoihin tuttaviini kontaktia. Ainut, kenen kanssa sinun on tehtävä tuttavuutta, on kaukoputki. Sitä kautta alienit huomaavat sinut", Hedelmöitysteknikko sanoi.
"En ole varma siitä. Viimeksi minut kaapattiin nukkuessani, ja kai alienit voisivat tehdä saman uudestaan", Saarni pohdiskeli.
"Sinun ja Johannan tapaus on varsin erikoinen. Minun nuoruudessani minä ja muut teknikot kaappasimme aluksiin vain taivaasta ja tähdistä kiinnostuneita simejä, ja palautimme heidät sitten takaisin kotinaapurustoonsa", Hedelmöitysteknikko muisteli.

"Oletko sinä Uteloisten kultin jäsen?", Saarni tiedusteli vielä pelin päätteeksi kotiinlähdön aikaan.
"He ovat minua siihen kovasti kosiskelleet, mutta minä saan iloni maan päällisistä nautinnoista. Avaruudessa ei ole mitään, mikä täyttäisi minut enemmän kuin perheeni", Hedelmöitysteknikko kertoi.
Saarni nyökkäsi ja lähti kävelemään kotiaan kohti. Hänestä Hedelmöitysteknikko oli kääntänyt selkänsä hänen ongelmille. Onhan se paljon pyytää toista löytämään keino ottamaan yhteyttä alieneihin ja pyytää heiltä kuljetusapua, mutta jos jommalla kummalla heistä on se kyky, niin ehdottomasti Hedelmöitysteknikolla!

Saarni oli keskittynyt kovasti työhönsä sotilasuralla, ja hän oli saanut muutaman ylennyksenkin. Tienatuilla rahoilla Saarni oli saattanut rakentaa pienen talon. Talo oli varsin pieni ja surullinen siihen nähden, missä hän oli lapsuutensa viettänyt ja mihin hän oli tottunut, mutta telttailuelämän keskellä oma vessa ja jääkaappi tuntui jo luksukselta.

Luovana siminä Saarni oli päättänyt koristaa talonsa seinät itsetehdyillä maalauksilla. Saarni oli inspiroitunut näkemistään visioista kosmisesta vaahterasta. Lisäksi Saarnin työlistalla oli maalata kuvia perheestään ja rakkaistaan. Tuntui motivoivalta täyttää seinät inspiroivilla ja kauniilla kuvilla. Rakkaiden näkeminen kuvissa toisi illuusion, että he ovat edelleen läsnä Saarnin elämässä, vaikka he ovatkin kaukana. Maalaukset auttoivat Saarnia myös muistamaan omat juurensa vieraalla maaperällä.

Saarni kokeili myös samaa temppua kuin yliopistolla ja soitti satunnaisia keikkoja puistossa. Silloin tuntui melkein siltä, kuin hän olisi palannut yliopistolle soittamaan parhaiden ystäviensä kanssa bändissä. Yksinään Saarni tosin sekoili nuoteissa, eikä tuntemattomien simien yhteishenki toiminut samalla tavalla kuin bestisten kanssa. Se näkyi myös soittokeikkojen palkkioissa, eikä Saarni tienannut isoja summia.

Saarni osallistui säännöllisesti Uteloisten järjestämille alien-iltamille. Heillä oli tapana tähystää tähtiä teleskoopilla, meditoida yrittäen saada telepaattisia viestejä alieneilta ja tutkia erilaisia kirjoituksia sekä alienien toimittamia outoja esineitä. Saarnilla oli vaikeuksia kokea yhteyttä alienien kanssa, mutta Uteloiset vakuuttivat sen helpottuvan harjoitusten kautta.

Eräänä aamuna Johanna saapui raivokkaan oloisena Saarnia tapaamaan. Hänellä oli kädessään kirja, jonka hän ojensi välittömästi Saarnille ja pyysi ystäväänsä lukemaan sitä. Johanna oli aiemmin jo puhunut, kuinka hän ja Ilmari olivat viettäneet enemmän aikaa yhdessä. Uteloisten kirjahyllystä oli sattumalta tullut vastaan teos, jonka Johanna oli pihistänyt mukaansa.

Kirjassa kerrottiin, kuinka ufokaappauksen jäljiltä simit kantavat dna:ssaan kosmisia energioita. Tällaisten simien verta käytetään erilaisissa salaisissa rituaaleissa alienien yhteyden voimistamiseksi. Lisäksi vielä tehokkaampi keino on käyttää ufokaappauksen kokenutta simiä rituaalin välineenä.
"He ovat valehdelleet meille!", Saarni huudahti.

Saarni asetti kirjan pöydälle ja nousi raivokkaasti pystyyn.
"Heillä ei ollut pienintäkään aikomusta auttaa meitä. Heidän tarkoituksensa oli hyötyä meidän kokemastamme tragediasta ja käyttää meitä välineinä omiin tarkoitusperiinsä", Johanna huudahti.
"Ja he ovat tehneet sitä jo kaiken aikaa kulttitapahtumien aikana. Heillä on meidän vertamme laboratoriossa, ja he voivat jatkaa samaa touhua, vaikkemme enää osallistuisikaan iltamiin", Saarni sanoi raivon vallassa ja pudisteli päätään. Olikin ollut outoa, että kulttiin liittymisen yhteydessä täytyi antaa verinäyte, mutta nyt se syy oli selvä.

"Minulla on suunnitelma, mutta tarvitsen siihen apuasi. Huomenna Ilmari on yksin lastenhoitajana klo 17 parin tunnin ajan, ennen kuin Einari ja Yrjänä tulevat töistä. Tähän aikaan myös laboratorioapulainen on lähtenyt kotiinsa. Menemme auttamaan Ilmaria kahden alien-lapsen hoitamisessa. Hän ei koskaan kieltäydy avusta, sillä hän on onneton lasten kanssa. Minä sanon käyväni vessassa, mutta oikeasti haen verinäytteemme ja paperisopimuksemme laboratoriosta. Tiedän mistä etsiä niitä, ja löydän ne nopeasti", Johanna kertoi.
Saarni päätti luottaa ystäväänsä, ja huomenna he yrittäisivät tätä heti, kun Saarni pääsisi töistä.

Johanna ei todellakaan valehdellut Ilmarin lastenhoito-ongelmista. Mies oli täysin häkeltynyt itkevistä lapsukaisista ja pyysi naisilta neuvoa tilanteen rauhoittamiseksi. Saarni huomasi olevansa itsekin syvällä lastenhoitokriisissä ja yritti auttaa parhaansa mukaan Johannan virnistellessä vieressä.
"Hän taitaa kaivata vaipanvaihtoa", Johanna vinkkasi.

"Niin, aivan, totta", Ilmari vaikeroi.
"Saat ainakin hyvää harjoitusta. Sinähän haaveilet omastakin alien-vauvasta. Minä käyn vessassa", Johanna totesi rennosti. Hän uppoutui täydellisesti rooliinsa.
"Tule pian takaisin", Ilmari pyysi ja ryhtyi puuhastelemaan hoitopöydän äärellä. Vaipan haju oli niin kuvottava, ettei Saarni tiennyt, miten tulisi selviämään elossa.

Pieni Orion-poika tarttui Saarnia jalasta ja hymyili suloisesti. Saarnin sydän heltyi, ja hän asettui maahan pojan korkeudelle kutittaakseen tätä. Orion nauroi iloisesti. Saarni katsoi poikaa silmiin ja tunsi yhteenkuuluvuutta toisen erikoisen näköisen simin kanssa. Olisipa hänellä itselläänkin oma pieni lapsi. Saarnin suloinen hetki päättyi kuitenkin Ilmarin vaikerointiin:
"Kylläpä Johanna ottaa aikansa siellä vessassa."

Onneksi Johanna saapuikin sillä hetkellä. Hän nappasi välittömästi Kyron-pojan syliinsä, ja Ilmari näytti helpottuneelta. Johanna virnuili Saarnille siihen tyyliin, että kipaisu laboratoriossa vaikutti onnistuneen.
"Taitaa olla lasten päiväunien aika. Minä ja Saarni tästä lähdemmekin", Johanna kertoi.
"Kiitos paljon avustanne. Olette koska vain tervetulleita uudestaan", Ilmari sanoi.

Johanna ja Saarni kävelivät talosta kauemmaksi. Johanna hihkaisi heidän temppunsa toimineen täydellisesti. Johanna oli saanut mukaansa verinäytteet ja sopimuspaperit. Onneksi Uteloiset eivät tajunneet pitää parempaa huolta niistä. Naiset löivät kätensä yhteen voiton merkiksi. Kun heillä on toisensa, he pystyvät mihin vain!

Illalla Saarnilla oli vielä tehtäväksi päivittäinen treeni. Oli tärkeää pysyä hyvässä kunnossa sotilasuran nousevien vaatimusten mukana. Tämä päivä oli kuitenkin vaatinut veronsa, ja Saarni tunsi olevansa erityisen pökkyrässä saavuttuaan telttansa luo nukkumaanmenoaikeissa. Saarni alkoi kuulla kohinaa, ja hänen silmänsä vaipuivat kiinni, eikä hän enää pystynyt hallitsemaan itseään.

Saarni vaipui maahan tajuttomana. Hänen mielensä valtasi välittömästi värikkäät elokuvamaiset kohtaukset.

Saarni näki sumeasti alien-miehen. Saarni itse taisi maata pöydän päällä. Hänen ruumiinsa oli niin velttona, ettei hän kyennyt liikuttamaan jäseniään yrityksistä huolimatta. Alien-mies taisi tehdä jotain kokeita Saarnilla!
Kuva vaihtui, ja suuri kaunis kosminen vaahtera iskeytyi avaruusaluksen kylkeen. Vaahtera levitti oksansa aluksen sisään ja otti Saarnin rakkaudelliseen syliinsä ja ohjasi tämän turvallisesti aavikolle aluksen iskeytyessä maahan pirstaleiksi.


Seuraavassa kohtauksessa aukeni liekehtivä portaali. Sieltä ilmestyivät erikoinen mies ja Johannaa muistuttava nainen. He kävelivät määrätietoisina liekkien läpi.

Saarnin tajunta palasi. Hän kömpi varovasti ylös hieroen silmiään. Saarni muisti elävästi näkemänsä kuvat, mutta hän oli vielä kovin häkeltynyt kaikesta. Outolaaksossa todella tapahtui outoja asioita. Näkiköhän joku muu tällaisia kuvia? Saarnista tuntui, että kosminen vaahtera puhui hänelle kuvien kautta.

Saarni sai täyden tietoisuutensa takaisin ja järkyttyi syvästi. Hän oli juuri nähnyt alitajunnan takaisen muiston siitä, miten hän oli päätynyt Outolaaksoon. Alienit mahtoivat olla kiinnostuneita kosmisen vaahteran jälkeläisistä ja kaapanneet Saarnin erilaisia kokeita varten. Kosminen vaahtera kuitenkin oli suojellut lastaan ja hyökkäsi aluksen kimppuun. Voimakas pelko valtasi Saarnin. Olisiko takuita, etteivät alienit hyökkäisi uudestaan juuri sillä hetkellä kuin Saarni olisi haavoittuvimmillaan nukkuessa? Tänä yönä hän ei ainakaan saisi unta.

---

Sen verran sanon tähän osan loppuun, että olen miettinyt tarinan juonta yhdessä rakkaani Tomin kanssa. Hänen nerokkaat näkemyksensä ovat auttaneet paljon! .-)