Osa 15: Outo rakastaja

Saarnin toive äitiydestä oli pian toteutumassa. Hänen raskausvatsansa kasvoi hyvää vauhtia. Eräänä päivänä Johanna kysyi, saisiko hän tuoda ystävän mukanaan vierailulle. Johannan kanssa saapuikin tämän rakastaja nimeltä Kae, joka muistutti pelottavan paljon Saarnin näyn alienia. Johannan seuraavat sanat saivat Saarnille vielä hurjemmat väristykset selkään.

"Kae oli katsellut minua avaruusaluksestaan jo pidemmän aikaa, ja lopulta hän päätti 'vahingossa' menettää aluksensa hallinnan ja hätälaskeutui Outolaaksoon. Eikö olekin romanttista? Alieneilla on jokin avaruudellinen sääntö, että jos he jäävät asumaan jollekin planeetalle, he eivät saa enää palata avaruusaluksen väeksi", Johanna selitti tohkeissaan.
Saarnista koko juttu kuulosti hiukan oudolta, ja hän pyysi Johannan kahdestaan hiukan sivummalle.

"Oletko aivan varma tästä?", Saarni kysyi hiljaa.
"Älä tuomitse häntä ennen kuin tutustut häneen", Johanna vastasi vähän pettyneenä.
"En halua tutustua häneen, ja hän saa pysyä kaukana kodistani", Saarni vastasi tohkeissaan.
Saarni tunsi Kaen kylmän katseen itsessään.

"Näin aiemmin näyn, ja olen melko varma, että hänen alienrotunsa kaappasi minut. He ovat kiinnostuneet kosmisen vaahteran jälkeläisistä. Entä jos hän käyttää sinua päästäkseen lähemmäs minua?", Saarni uskoutui.
"Saarni rakas, rauhoitu! En tiedä, mistä oikein keksit tämän kaiken, mutta se ei pidä paikkaansa. Kae ei halua vahingoittaa sinua. Hän rakastaa minua", Johanna vakuutteli.
"Pyydän vain, että ole varuillasi", Saarni vastasi.

Saarnin vauvamaha kasvoi kasvamistaan, ja myös Johanna oli tullut raskaaksi. Johanna oli kutsunut ystävänsä luokseen. Saarni oli suostunut, sillä Johanna vakuutti Kaen olevan parhaillaan töissä. Johanna oli laittanut tarjolle tuoremehua. Raskaana ollessa kun jatkuvasti kaipasi pientä naposteltavaa.
"Kae sanoi, ettei hän halua minun viettävän aikaa kanssasi. Toivon, että ajan kanssa suostutte tutustumaan toisiinne", Johanna kertoi vähän harmillisena.
"Minusta on outoa häneltä sanoa noin", Saarni totesi.

"Onko se ihme, että hän tuntee niin? Itse tuomitsit hänet heti ensinäkemällä", Johanna huomautti. Hän piti hetken taukoa ja jatkoi sitten viileästi: "Älä kuitenkaan ole huolissasi. Minä en anna hänen mielipiteelleen paljoakaan painoarvoa tässä asiassa. Kyllähän kahden raskaana olevan naisen on saatava jakaa kokemuksensa yhdessä."
"Laskettu aikasi taitaa lähestyä", Johanna totesi tunnustellessaan Saarnin suurta vatsaa.
"Se on aivan nurkan takana", Saarni myönsi.

Saarnin ja Jessen poika syntyikin, ja hänet nimettiin Leijonankidaksi. Jesse oli varsin innostunut taideharrastaja, ja hänen uusi löytönsä oli kukka-asetelmien tekeminen, mikä innoitti nimen valinnassa. Kaikkihan tietävät, että leijonankitakimppu oli ylväin asetelma, ja sen mukaan olisi loistokasta nimetä myös poikalapsi!

Leijonakidan synttäreiden kunniaksi Saarni järjesti juhlat ja kutsui paljon ystäviään. Leijonankita nautti huomiosta ja hurrauksista. Juhlat toivat Saarnille mieleen lapsuusmuistoja, kun vanhemmat olivat aina järjestäneet juhlat synttäreiden kunniaksi. Hänestä tuntui hyvältä saada jakaa perinne myös poikansa kanssa.
Leijonankidalle kasvoi nimensä mukainen upea tuuhea leijonanharja! Saarni peitteli pojan unille. Tämä oli niin väsynyt, ettei päässyt osallistumaan enempää juhliinsa. Saarni tosin oli tyytyväinen, kun hän saisi kaikessa rauhassa jutustella ystäviensä kanssa. Saarni oli ottanut suuren roolin lapsenhoidossa, kun Jesse oli keskittynyt enemmän harrastuksiinsa.

Olohuoneessa juhlat jatkuivat edelleen. Saarni löysi Johannan sipsipussin kanssa. Hän ei ollutkaan ennättänyt vielä jututtaa ystäväänsä sinä iltana. He juttelivat aluksi niitä näitä, kunnes Johannan mielenpäällä olevat synkemmät aiheet nousivat esiin.
"Et tainnutkaan olla täysin väärässä Kaen suhteen. Hän on muuttunut. Hän on todella vihamielinen, eikä hän halua, että vietän aikaa kanssasi. Minusta tuntuu, että hän salaa jotain", Johanna kertoi hiljaisella äänellä. Hän oli lähtenyt kotoaan kertomatta, että osallistuisi Leijonakidan synttäreille.
"Kuulostaa todella karmealta", Saarni vastasi huolissaan.

Samassa Kae ilmestyikin ovesta sisään happaman näköisenä.
"Arvasin, että täältä sinut löytää. Sinä lähdet välittömästi mukaani", Kae murahti katsoen Johannaan.
"Vietämme Saarnin pojan synttäreitä, ja minä tulen kotiin, kun haluan", Johanna tiuskaisi.
"Sinulla on omakin poika kotona", Kae huomautti. Sen jälkeen hän katsoi Saarniin ja huusi kovalla äänellä:
"Pysy erossa minun naisestani! On sinun syytäsi, ettei minun ja Johannan parisuhde toimi!"

"Kuinka julkeat tulla kesken minun poikani syntymäpäiväjuhlien ja ruveta huutamaan vaimolleni tuollaista?! Jätä Saarni rauhaan. Sinä tuhoat parhaillaan oman parisuhteesi, eikä vaimoni liity siihen mitenkään!", kiivasluonteinen Jesse puuttui tilanteeseen ja asettui Saarnin ja Kaen väliin. Saarni oli kertonut Jesselle epäilyksensä Kaen osallisuudesta alienkaappaukseen ja huolet, kuinka mies voisi vahingoittaa heitä. Saarni liimautui oveen kauhun vallassa.
"Johanna valitsee aina Saarnin minun edelleni", Kae sanoi kovalla raivokkaalla äänellä.

"Anna jo olla ja salli toisten juhlia tärkeää merkkipäivää. Minä lähden kanssasi kotiin", Johanna murahti.
"Hyvä, sitähän minäkin", Kae totesi. Itsevarma hymy kohosi heti hänen kasvoilleen.
"Olen todella pahoillani hänen epäkunnioittavasta käytöksestään", Johanna sanoi kääntyen katsomaan Saarnia päin.
Saarni katsoi, kuinka kaksikko poistui ulko-ovesta ulos. Saarni oli huolissaan, miten Johannan kävisi tuollaisen hirviön kynsissä. Saarni tunsi itsensä niin heikoksi ja puolustuskyvyttömäksi, vaikka sotilasuralla hän oli oppinut monenlaista puolustautumistemppua. Alienia vastaan niillä tempuilla hän jäisi kuitenkin alakynteen.

Pitkän yrittämisen jälkeen Saarni oli tullut uudelleen raskaaksi. Oli kätevää viettää äitiysvapaapäiviä ja hoitaa Leijonankitaa samalla. Raskaana ollessaan Saarni oli väsynyt, mutta hänellä oli tapana kutsua ystäviään päivisin kylään ja saada näiltä hiukan apua lastenhoidossa. Saarni nautti äitiydestä. Tuntui, että hänen elämällään oli nyt suurempi tarkoitus, kun hän saattoi olla tärkeä roolimalli Leijonankidalle.

Eräänä aamuna Johanna soitti hätäisenä Saarnille ja pyysi ystäväänsä luokseen. Johanna kertoi, kuinka Kae oli uhannut erota, ja tämä oli syyttänyt Johannaa siitä, ettei heidän satumainen rakkaustarinansa ollut toteutunut. Sitten hän oli ottanut yhteyttä alien-ystäviinsä ja pyytänyt näitä hakemaan itsensä pois jättäen Johannan huolehtimaan yksin taaperoikäisestä Scorpious-pojasta. Kae oli kuitenkin tehnyt niin, vaikka alussa hän oli puhunut, ettei avaruusalukseen palaaminen ollut enää mahdollista. Saarni oli helpottunut, että Kae oli nyt poissa, eivätkä alienit hyökänneet vaahterasimien kimppuun. Saarni oli kuitenkin surullinen ystävänsä puolesta tämän kokeneen menetyksen vuoksi.

Naiset päätyivät tanssimaan yhdessä, ja he juttelivat kaikesta. Heiluvien liikkeiden jälkeen Johannalla oli hiukan parempi mieli, ja hän saattoi hetken hymyillä. Sentään Saarnin ja Johannan ystävyys pysyi vahvana, eikä kukaan yrittäisi enää sabotoida sitä. Kae on täysi ääliö, kun hän jätti taakseen Johannan kaltaisen hienon ja hauskan naisen! Saarni sanoi myös, että Johanna voi tulla koska vaan poikansa kanssa hänen kotiinsa kylään, ja he voivat hoitaa lapsiaan yhdessä.

Leijonankidan synttärit koittivat. Pienen pojan toiveesta juhlia ei vietetty. Vanhemmista se oli hiukan harmillista, mutta Leijonankita itse oli parhaimmassa onnessaan. Hän oli varmaan traumatisoitunut edellisistä juhlistaan.

Leijonankidasta kasvoi reipas ja aktiivinen poika. Hänet löysi usein piha-aktiviteettien parista. Leijonankita tykkäsi mielellään puttailla mini-golf-vempeleen kanssa tai juosta armeijaradalla pihalla. Hänellä tuntui olevan loputtomasti energiaa. Poika nukkui öisin vain muutaman tunnin, ja sitten hän juoksenteli taas jossakin.

Leijonankita seurasi henkeään pidätellen uuden tyttövauvan syntymää. Leijonankita oli utelias näkemään sisaruksensa, ja hän kannusti Saarnia upeasti läpi synnytyksen. Tytölle annettiin nimeksi Tiikerililja Peter Pan -sadusta. Saarni ja Jesse olivat ihastuneet siihen nimeen luettuaan kyseistä tarinaa Leijonankidalle. Leijonankita vannoi olevansa paras veli ja suojelisi siskoaan. Saarnin sydäntä lämmitti suuresti tämä sisaruksellinen rakkaus.

Tiikerililja jäisi perheen viimeiseksi lapseksi, sillä Saarni alkoi olla jo niin vanha, ettei hänen olisi enää helppoa tulla raskaaksi. Kahden lapsen perhe tuntui kuitenkin täydelliseltä. Saarni oli onnellinen, että hän oli kyennyt jättämään menneet taakseen ja pääsi kokemaan äitiyden kauneuden. Hänen molemmat lapsensa olivat todella kilttejä ja hyväntuulisia.